Miksi analoginen filmi?

Historian ensimmäisessä elokuvanäytöksessä vuonna 1895 Lumièren veljekset käyttivät 35mm-filmiä. Niin kutsuttu "kinofilmi" on siis elokuvataiteen aito ja alkuperäinen formaatti. Filmin esittämisestä luovuttiin vasta noin 15 vuotta sitten, kun elokuva-alan valtavirta siirtyi digitaaliseen aikaan.

Muutos oli nopea ja dramaattinen elokuvateattereissa ympäri maailman. Yht'äkkiä projektorinhoitajan perinteistä ammattitaitoa ei enää tarvittu, kun näytöksen pystyi käynnistämään nappia painamalla. Uudistusinnon surullinen seuraus oli näköalaton vanhan tuhoaminen: filmikopioista ja projektoreista haluttiin päästä mahdollisimman nopeasti eroon. 

Kulttuuri ei kuitenkaan pysy rikkaana ja elävänä ellei sen historiaa arvosteta. Digitaalisessa muodossa löytyy edelleen vain murto-osa menneiden vuosien elokuvista. Ilman filmiesitysmahdollisuutta valkokankaalla nähtäisiin pelkästään uusimpia teoksia ja muutamia klassikoita. Elokuvataide on tätä monimuotoisempi kokonaisuus, joka vaatii huomiointia ja huolenpitoa. 

Uskomme, että ihmisillä on tänä päivänä -ehkä enemmän kuin koskaan- tarve tehdä, kokea ja harrastaa konkreettisia, kouriintuntuvia asioita. Analogisuuden vaalimisessa ei ole kyse vastakkainasettelusta eri formaattien välillä, vaan rikkaudesta.

Samalla tarvitsemme vaihtoehtoja lakkaamattomalle digitaaliselle ärsyketulvalle. Tarvitsemme myös hidasta kulttuuria. Materiaalisen filmin viehätys liittyykin myös perustavaa laatua oleviin inhimillisiin asioihin: muistoihin, kaipuuseen ja kosketukseen...

Benita Yen & Ian Hsieh (2018): Seeking slow. Kodachrome 1

Tim League (2017) 35mm Film Deserves Your Respect: Alamo Drafthouse Founder Tim League Makes the Case. IndieWire

Richard Nicholson (2016) Keeping it reel - the dying art of film projectionist in pictures. Guardian